Kuntouttavaa työtoimintaa räjäyttämässä ja jälleenrakentamassa

Ihmisarvon polkemista! Orjatyövoimaa! Aikuisten piirileikkejä! Kuntouttava työtoiminta on vuosi toisensa jälkeen saanut osakseen paljon kritiikkiä, ja aiheesta. Sosiaalihuoltolain mukaisen palvelun on tarkoitus edistää pitkäaikaistyöttömien elämänhallintaa ja työvalmiuksien vahvistumista. Monet asiakkaat pyörivät kuitenkin vuosien kierteessä työpajalta toiselle. Mitä kuntouttavalle työtoiminnalle tulisi tehdä?

Rohkea kyseenalaistaminen luo uutta

Suomessa on tällä hetkellä yli 200 000 työikäistä vaikeasti työllistyvää ihmistä. Monen kohdalla julkinen palvelujärjestelmä on epäonnistunut vuosi toisensa jälkeen. Työllisyysmäärärahojen leikkauksella ja työelämän rakenteellisilla muutoksella on ollut suuri merkitys vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten hyvinvointiin.

Mutta myös meidän palveluntuottajien on syytä katsoa peiliin ja tunnustettava tosiasiat. Kuntouttavan työtoiminnan lainsäädäntöön ja itse palveluun liittyviä epäkohtia tulee nostaa esiin. Samalla on kuitenkin syytä miettiä, minkälainen tuki auttaisi kuntouttavan työtoiminnan kohderyhmään kuuluvia pitkäaikaistyöttömiä takaisin kiinni työn syrjään.

Kuntoutussäätiössä on pitkä kuntouttavan työtoiminnan perinne. Olemme toteuttaneet palvelua samalla tavalla kuin suurin osa muista: tehneet monta asiaa väärin ja muutaman oikein. Uudistushaluisena säätiönä olemme kyseenalaistaneet oman toimintamme. Tulevaisuuden kannalta keskiöön olemme nostaneet uuden työn luomisen. Päämäärämme on, että kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat pystyvät ansaitsemaan ainakin osan toimeentulostaan ansiotyöllä. Kuntouttavan työtoiminnan tilastojen valossa tämä tavoite on asetettu äärimmäisen korkealle.

Kyvyt esiin ja ennen kaikkea käyttöön

uusi_kuntouttava_2

Syntymässä jälleen uusi KuntoPyörä.

Alkuvuodesta käynnistetyn muutosprosessin myötä asiakkaamme ovat ideoineet ja käynnistäneet monia uusia toimintoja, jotka yhdistettynä riittävään yksilötukeen voivat avata ansiotuloille uusia ovia. He pyörittävät Kuntoutussäätiön ravintolan yhteydessä toimivaa kahvila Pakaria, rakentavat fillarinromuista uusia ja eteenpäin lahjoitettavia KuntoPyörä -nimisiä menopelejä, neulovat keskosille turvalonkeroita ja muotoilevat vanhuksille erilaisia iloa arkeen tuottavia elämyksiä. Nämä kaikki ovat rakentuneet hetkessä sellaisten ihmisten toimesta, joiden ei pitäisi olla työkykyisiä.

Teemme edelleen myös pienimuotoisia alihankintatöitä asiakkaiden sitä itse halutessa. Monelle konkreettinen ja yksinkertainen työ on itsessään terapeuttista. Rahallisen korvauksen saaminen alihankintatöistä on jatkuvan kritiikin kohteena. Lainsäädännön mukaan kuntouttavasta työtoiminnasta ei voi maksaa palkkaa. Me olemme ratkaisseet asian siten, että käymme tämän pienimuotoisen tulovirran kuukausittain läpi ja sovimme yhdessä asiakkaiden kanssa mihin se kohdennetaan. Asiakkaat osallistuvat kollektiivisesti töiden luomiseen, niiden tekemiseen ja tuottojen käyttämiseen. Senttiäkään näistä rahoista ei käytetä työntekijöiden palkkoihin.

Kokeiluilla ja yhteistyöllä kohti tulevaisuutta

Muotoilemme palvelumme sellaiseksi, että sen avulla nykyistä useampi asiakas pystyy rakentamaan ja toteuttamaan tavoitteensa. Yksi keskeisimmistä käynnissä olevista kokeiluista on digitaalisen vuorovaikutuksen tuominen kentälle, jossa se ei aiemmin ole ollut. Olemme hankkineet tabletteja verkkoyhteyksineen asiakkaillemme ja rakennamme heidän kanssaan muun muassa etävalmennuksen muotoja ja vahvistamme asiakkaiden roolia sisällöntuottajina. Nämä kokeilut ja asiakkaiden käynnistämät uudet toiminnot eivät kuitenkaan riitä. On tähdättävä vielä korkeammalle ja pidettävä mielessä tavoitteemme: se että asiakkaat voisivat toteuttaa perustuslaillista oikeuttaan hankkia elantonsa valitsemallaan ammatilla, työllä tai elinkeinolla.

Digitaalisuuden hyödyntäminen, vallan siirtäminen työntekijöiltä asiakkaille ja monet tulevat uudistukset auttavat meitä rakentamaan uutta kuntouttavaa työtä. Tämä tulee varmasti aiheuttamaan kitkaa. Tulemme toimimaan avoimesti, läpinäkyvästi ja äänekkäästi. Käynnistämme syksyllä laajan, avoimen ja eri sektoreita yhdistävän kuntouttavan työn tulevaisuusprosessin. Tervetuloa mukaan.

olli alanen
Olli Alanen

Palvelu- ja innovaatiojohtaja
Kuntoutussäätiö
olli.alanen@kuntoutussaatio.fi
@oalanen

Tutkijat mukaan työllisyyskokeiluihin

Etsiessään keinoja työttömyyden vähentämiseksi selvityshenkilö Maria Kaisa Aula keräsi ideoita muun muassa avoimella nettikyselyllä. Tilaisuuteen tartuttiin innokkaasti, työllisyyskokeiluihin liittyviä ideoita saapui yli kuusisataa, joukossa myös Kuntoutussäätiön kokeiluideat. Ideoita työstämään kutsuttiin innokas joukko työelämän tutkijoita.

työkokeiluTyöllisyystilanteen haasteet liittyvät esimerkiksi työelämän rakenteellisiin muutoksiin, työn kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen sekä työllistymisen esteisiin. Keskustelussa perättiin suuria ideoita ja kokeiluja, joilla näihin haasteisiin vastataan.

Tutkimusta tarvitaan, kun selvitetään, mitkä keinot ovat osoittautuneet aiempien tutkimusten perusteella menestykselliseksi ja kun arvioidaan uusien kokeilujen vaikuttavuutta. Tätä työtä on Kuntoutussäätiössä tehty lukuisissa tutkimushankkeissa. Olemme arvioineet esimerkiksi työvoimapolitiikan vaikuttavuutta, ja nyt tutkimme kuinka työuria voidaan edistää eri hallinnonalojen yhteisillä toimilla. Osatyökyisten työllisyyttä edistetään Tempo-hankkeella. Monissa eri hankkeissa edistetään esimerkiksi oppimisvaikeuksia kokevien tai tukea tarvitsevien nuorten tilannetta ja työllistymistä. Maahanmuuttajien kuntoutukseen ja palvelujen saantiin liittyvät hankkeet puolestaan edistävät osaltaan myös heidän työllistymistään.

Näiden tutkimuksellisten hankkeiden lisäksi Kuntoutussäätiöllä on tavoitteena parantaa työllisyyttä käytännön työllisyyskokeiluilla, joissa tuotetaan esimerkiksi uutta työtä yhdessä pitkään työttöminä olleiden kanssa, parannetaan nuorten oppimisvalmiuksia tai aikuisten perustaitoja, edistetään akateemisten tutkintojen loppuun saattamista ja valmistuneiden töihin pääsyä, helpotetaan osatyökykyisten työllistymistä sekä edistetään maahanmuuttajien työelämävalmiuksia.

Nämä kokeilut toteutetaan kuntoutuksen ammattilaisten ja tutkijoiden yhteistyöllä, ottaen kuntoutuja-asiakkaat mukaan niiden suunnitteluun ja toteutukseen. Näin saadaan tutkimustieto ja tutkimuksellinen vaikuttavuuden arviointi mukaan käytännön työllisyyskokeiluihin. Kokeilujen tulosten levittämisessä tullaan käyttämään monia eri kanavia, jotta saadaan niissä tuotetut kokemukset ja tieto laajempaan käyttöön.

Riikka Shemeikka

Johtamisen monta roolia

Erikoispsykologikoulutuksen kautta minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua johtamista käsittelevään seminaariin. Kaksipäiväisen koulutuksen aikana käsiteltiin tapoja hahmottaa johtamista erilaisten organisaatioiden ja organisoitumistapojen kautta. Käytiin läpi erilaisia johtamisen rooleja, saatiin käytännön esimerkkejä muutos- ja hankejohtamiseen ja reflektoitiin omaa suhdetta johtajuuteen. Seminaari oli antoisa ja toi uusia, mielenkiintoisia näkökulmia aiheeseen. Psykologina erityisen mielekästä oli pysähtyä pohtimaan vallankäytön haasteita ja omaa suhdetta johtajuuteen.

Koulutuksessa Risto Puutio (PsT, työn- ja organisaatioiden erikoispsykologi) esitteli tapaansa hahmottaa johtajuutta erilaisten roolikäsitysten kautta. Johtajuus jaettiin neljään perusrooliin, nelikenttään, jossa roolit ovat ikään kuin toistensa vastapositioita. Näitä rooleja olivat valtias – palvelija ja soturi  – tietäjä.    Esitys1

Puution mielestä valtias-johtajan ensisijainen funktio on pitää yllä organisaation perustehtävää, vastata kysymykseen: Mitä tehdään ja miksi? Valtiaan vastakohtana toimii palvelija-johtaja, jonka toimintaa ajavat voimat perustuvat tunteeseen. Hänen roolinsa funktio on ensisijaisesti luoda keskinäistä kunnioitusta ja toimia alaistensa tukena. Soturi-johtajan perustehtävänä on toimia, olla mukana tekemässä. Hän antaa mallin organisaatioon sitoutumisesta ja kertoo, miten organisoidutaan. Tietäjä-johtaja puolestaan ymmärtää toiminnan sisällöt ja kertoo, mikä toiminnassa on olennaista.

Hyvässä johtajassa yhdistyy kaikki nämä edellä mainitut roolit. Lisäksi Puution mukaan hyvä johtaja ymmärtää ja tunnistaa kunkin roolin varjopuolet. Vallanpitäjä saattaa helposti ahnehtia liikaa, jolloin riskinä on rajojen hämärtyminen. Palvelija puolestaan saattaa unohtaa itsensä tukiessaan muita. Toimiessaan roolimallina ja johtaessaan joukkojaan soturi voi olla riskissä uupua. Tietäjä-johtaja tulee helposti sokeaksi toisten kyvyille, eikä luota tarpeeksi alaistensa taitoihin.

Organisaation hahmottaminen on edellytys johtajuudelle. Organisaatio tarvitsee hyvää johtajuutta, sillä ilman organisoitumista seuraa kaaos. Henkilöstön osallistaminen on puolestaan edellytys muutokselle, sillä jokainen meistä tarkastelee organisaatiota omasta tehtävästään käsin. Näihin asioihin Kuntoutussäätiöllä onkin viimeisen vuoden ajan pyritty kiinnittämään huomiota.

Myös omaa suhdetta johtajuuteen on hyvä pysähtyä välillä pohtimaan. Kuuluhan lähes jokaisen työtehtävään ainakin ajoittain myös johtamisen elementtejä. Miten hahmotan oman johtajuuteni roolit? Mitä johtajuus minussa palvelee? Minkälaista johtajuutta haluan pyrkiä toteuttamaan?

Mila Gustavsson-Lilius

Kuntoutuksen tavoitteet

Hyvinvointipolitiikassa meitä vaivaa turha vaatimattomuus ja kainous asettaa tavoitteita. En ole koskaan nähnyt tavoiteasetannan olevan pelkkää ryppyotsaista New Public Managementtia. Hyvinvointipolitiikkaan ei riitä minusta se että ”toimenpiteitä tehdään” tai ”asioita laitetaan toimeksi” taikka ”hyvinvointia parannetaan”.

Kuntoutus näyttäytyy monelle alalla pitkään olleelle toimintana, jossa rohkeus asettaa määrätietoisesti kunnianhimoisia tavoitteita on uupunut lähes kokonaan. Miksi? Kuntoutus pitää sisällään ajatuksen kuntoutumisesta johonkin, pääsyn tilaan, joka ehkä oli vallitseva ennen kuin ihminen koki jotakin sellaista, joka romahdutti työ- tai toimintakykyä.

Miksi tätä kuntoutumista johonkin, siirtymää myönteiseen, ei voi tavoitteellistaa ja mitata?

Katja Noponen on niitä harvoja kuntoutusalan yrityksiä, jotka rohkenevat asettaa tavoitteita ja mitata niitä. Katja Noponen Oy:n asiakaslupaus on, että 80 prosenttia heidän asiakkaistaan kuntoutuu työhön.

Kuntoutussäätiön toimintaa aletaan johtaa ja ohjata vaikuttavuudella. Se tarkoittaa, että mittaamme toimintojemme, hankkeidemme ja vaikuttamistyömme yhteyttä mm. maahanmuuttajien, työttömien ja nuorten kuntoutukseen pääsyyn, työurien pitenemiseen sekä työttömien ja osatyökykyisten työllistymiseen. Mittaamme myös kumppanijärjestöjemme uudistumiskykyä ja jatkuvaa toiminnan ja sen laadun kehittymistä.

Meidän pitää jatkossa osoittaa, että 100 prosentilla kuntoutuja-asiakkaistamme ja niistä asiakkaista, jotka kuntoutuvat säätiön toimintamalleja käyttäen, tapahtuu merkittävä elämänhallintaloikka ja 70 prosentille löytyy muu ratkaisu kuin paluu työttömyyteen.

Nämä luvut ovat ohjenuora kaikkeen säätiön toimintaan.

 

 

Ilkeät ajatukset

Jo pitkään yhteiskuntatieteissä ja -politiikassa on puhuttu pirullisista ongelmista. Ne ovat viheliäisiä systeemisiä ongelmia, joihin ei ole helppoja sektorikohtaisia vastauksia (jos on vastauksia lopulta ollenkaan).

Åbo Akademin professori, luennoitsija ja ajattelija Alf Rehn kirjoitti taannoin kirjan vaarallisista ajatuksista. Ne voivat tulla lähelle pirullisten ongelmien tematiikkaa.

Olen ollut lukuisissa työpajoissa, seminaareissa, koulutuksissa, sparrauksissa, fasilitoinneissa. On laadittu strategiaa, linjattu organisaation, politiikkaohjelman ja toimintapolitiikan suuntaa.

Yksi havainto matkan varrelta kiteytyy ajatukseen siitä, milloin ja missä tilanteissa on kokenut oppivansa eniten.

Kun on edetty hienosti ja strukturoidusti, lineaarisesti, oltu iloisia, hallittuja ja tiukasti fokusoituneita, ollaan saatu ehkä aikaankin, joskus paljon – vaikuttavana määränä kuvia, powerpointteja, strategiadokumentin sivuja.

Mutta mitä on opittu? Mitä sellaista on jäänyt elämään, jonka jäsentäminen on todella haastanut, pakottanut miettimään uudelleen, ärsyttänyt ja joskus suorastaan suututtanutkin?

Organisaatioiden tulevaisuustyön, liiketoiminnan kehittämisen ja strategian tulisi olla kyllästettyjä pirullisuudella. Vain tämä avaa silmät maireasta itseriittoisuudesta pöllämystymiseen, joka on ainoa keino rakentaa kestävää tulevaisuutta maailmassa, jossa mikään ei ole varmaa ja jossa kaikki on mahdollista.

 

Tulisiko luopua kuntoutuskäsitteestä

Kuntoutuksen käsite vaivaa monia. Se on epämääräinen. Se johtaa vääriin assosiaatioihin. Kriitikot tuovat esille itse ilmiön muutoksen. Kuntoutus on aina vain vähemmän korjaavaa ja entistä enemmän ennaltaehkäisevää. Se ei keskity puutteisiin, vaan voimavaroihin.

Kuntoutuskäsitteistössä näkyykin yhä enemmän kuntoutuja, objektista on tullut aktiivinen subjekti.

Pitäisikö meidän siis luoda uusi terminologia ja vaihtaa Kuntoutussäätiönkin lähes 70-vuotinen nimi johonkin uuteen?

Kuntoutus on sanana, käsitteenä ja ilmiönä arvokas. Kuten on Kuntoutussäätiökin suomalaisen kuntoutuksen suunnannäyttäjänä. Sen sijaan, että heitämme käsitteitä romukoppaan, tulee meidän tutkia ja analysoida niiden muutosta ajassa.

Sari Miettinen ym. (2011) tutkivat kuntoutuspolitiikkaa erilaisten viranomaisaineistojen valossa. Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistu  artikkeli samoin kuin Miettisen väitöskirja tarjoavat herkullisia näkökulmia ja havaintoja kuntoutuspolitiikan muutostaipaleelta vuosikymmenten saatossa. Invaliidiväritteisestä diskurssista on siirrytty työhön kuntoutumiseen, resurssien ja voimavarojen korostamiseen.

Miettisen ym. tutkimuksen avaintuloksia on, että kuntoutuksen kokonaisvaltainen koordinaatiotarve on ehkä enemminkin hallinnon kuin asiakkaan tarpeista kumpuava. Asiakas haluaa että hän saa palvelua. Sen ei tarvitse olla täydellisesti koordinoitua – olennaista on että palvelua saa. (Ja mielellään tavoitteellista palvelua)

Hallinto sen sijaan tarvitsee kuntoutuksen koordinaatiota, ainakin hallinnan tunteen saavuttamiseen.

Miettisen väitöskirjan keskeinen päätelmä on, että kuntoutuksen punaisen langan tavoitteluun työhön kuntoutuminen voisi tarjota hyvän ratkaisun. Kuntoutuksen jäsentäminen työhön kuntoutumisen kautta toisi kaivattua ryhtiä, jämeryyttä ja ymmärrettävyyttä kuntoutuksen lohkoutuneeseen ja paikoitellen epämääräiseen maailmaan.

Kuulostaa hyvältä. Juuri tätä näkökulmaa myös Kuntoutussäätiö korostaa strategiassaan jolla haluamme näyttää kuntoutuksen suunnan.

 

 

Osaamisella uusia alkuja

Tämä kuva kertoo hyvin sitä, mihin Kuntoutussäätiö haluaa panostaa. Haluamme tarjota Kuntoutussäätiön laadukasta ja syvällistä osaamista entistä vaikuttavammin kaikkien kuntoutuksesta kiinnostuneiden käyttöön – myös yksityisen sektorin toimijoille.

Kimmo Terävä oli Kuntoutussäätiön edustajana asiantuntijatapahtumassa kertomassa säätiön palveluista. Esillä oli myös kumppanuutemme Visman kanssa. Visma avaa meille monia ovia yrityssektorille, ja olemme tietenkin tyytyväisiä, jos voimme tuottaa arvoa Visman asiakkaille työhön kuntoutumisen kysymyksissä.

Kuntoutussäätiössä on jo pitkään tunnistettu se, että erityisesti pk-yrityksissä mutta myös suuremmissakin on tarve vaikuttaville työntekijöiden voimavarojen vahvistamisen työvälineille.

Ennenaikaisten eläköitymisten estäminen, varhe-maksujen pienentäminen ja monet muut tekijät yllyttävät työnantajia hakemaan uusia ratkaisuja henkilöstövoimavarojen hallintaan. 

Työhön kuntoutuminen on ytimessä suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyvyssä. Meidän on tavoiteltava parempia tuloksia. Kuntoutussäätiössäkin 400 asiakkaasta vähintään 50 prosentille on löydyttävä jatkossa muu ratkaisu kuin työttömyyteen palaaminen. Se on raju Vaikuttavuustavoite, mutta se on suunnannäyttäjälle mahdollista.

Vaikuttavuus tehdään yhdessä.

 

 

image